Kilpailijat

Judohistoria – Petja Lindström

Aloitin judon vuonna 1998 Arashin peruskurssilta. Harjoituspaikkana toimi tuolloin Generalshagenin koulun liikuntasali. Innostus lajiin heräsi ala-asteeni liikuntatunnilla pidetyssä judonäytöksessä, jossa lajia olivat esittelemässä Arashin vetäjät. Alun perin judon piti olla vain harrastus, jossa kohottaisin kuntoani mikroautoilua varten, jota olin tuolloin harrastanut jo muutaman vuoden ja ajanut siinä myös kilpaa. Aloin kuitenkin peruskurssilta lähtien käydä kilpailuissa myös judossa ja kun ensimmäisistä junnukilpailuista Lahdessa tuli kultaa, niin innostus lajiin kasvoi entisestään. Peruskurssillani päävetäjänä oli Raimo Lindström, joka osasi pitää sopivasti kuria ja häneltä sain vahvan perustan nykyisille tekniikoilleni. Junnuvuosina kilpailuja kierrettiin välillä kahdet viikonlopussa ja kisoja kertyikin kauden aikana parhaimmillaan parikymmentä. Välillä samana viikonloppuna olin ensin lauantaina mikroautokilpailuissa ja sieltä ajettiin yötä myöten judokisoihin sunnuntaiksi. Myöhemmin aika ei enää riittänyt kilpailemaan kahdessa lajissa SM-tasolla ja valitsin judon. Valintaa helpotti se, että mikroautoilussa jatkaminen ylemmäs ei ollut meille taloudellisesti mahdollista ja judossa oli siinä vaiheessa menestynyt jo hyvin. Mikroautoilussa parhaaksi saavutukseni jäi SM-sarjan 13. sija noin 50 kuljettajan joukossa.

Juniori ajan kilpailuista tuli paljon menestystä ja taitoni kehittyivät. Vuonna 2002, kun olin viimeistä vuotta C-nuorissa, menin ensimmäiselle EV-leirille Varalaan. Harjoitusmäärät alkoivat tuolloin lisääntyä ja harjoittelusta tuli tavoitteellisempaa. Osallistuin samana vuonna myös ensimmäistä kertaa B-nuorten SM-kilpailuihin ja saaliina oli seitsemäs tila. Seuraavan vuoden SM:stä tuli taas seitsemäs tila, mutta viimeisenä vuotena yritys palkittiin ja sain ensimmäisen SM-mitalin, joka oli hopeinen. Kävin C- ja B-nuorena kilpailemassa myös ulkomailla. Näistä matkoista jäi muistoksi Ruotsista kaksi pronssia ja Tanskasta yksi pronssimitali. Sain myös ensimmäisen PM-mitalini B-nuorissa, kun olin Lahdessa kolmas vuonna 2004. B-nuorissa meillä oli hyvä harjoittelutiimi, johon kuului treenikaverit Jyrki Niemi ja Joni Välimaa sekä valmentajana Tapio ”Nipa” Niemi. Olimme kaikki suunnilleen samankokoisia ja saimme toisistamme hyvän treenivastuksen. Tällä porukalla kiersimme kilpailuja ja leirejä sekä treenasimme kotisalilla. Teimme myös kaikki oheisharjoitteet yhdessä ja painonnoston tekniikan opimme Nipan autotallissa. Hyvän porukan ansiosta me kaikki kehityimme nopeasti ja treenaaminen oli helpompaa, kun ympärillä oi innostava tiimi.

Yläasteen lopulla oli ison päätöksen aika: jäädäkö Loviisaan lukioon vai lähteäkö urheilulukioon Helsinkiin? Loviisassa meillä oli ollut korvaamaton tiimi, mutta iän karttuessa tarvittiin lisää treenivastustajia. Niinpä edessä oli kotoa poismuutto ja Mäkelänrinteen urheilulukio. Lukioaikana treenimäärät kasvoivat ja tulosta syntyi. Meillä oli aamutreenit kolme kertaa viikossa ja judossa käytiin vielä neljänä tai viitenä iltana viikossa. Kun tämän päälle tuli vielä voima- ja oheisharjoittelu, niin treenimäärät nousivat 10–12 kertaan viikossa. Vuonna 2005 nousin A-nuoriin ja kilpailut kovenivat huomattavasti. Aloin käydä myös miesten kilpailuissa ja Finlandia Cupin kisoissa ottelin miehissä sekä A-nuorissa. Ensimmäiset miesten SM-kilpailut kävin vasta 16-vuotiaana vuonna 2005 ja saaliksi jäi viides tila. Tästä eteenpäin miesten SM:stä on joka vuosi tullut mitali, joita on nyt yhteensä kuusi: yksi kulta, yksi hopea ja neljä pronssia. A-nuorissa menestystä tuli paljon kotimaassa ja ulkomailla. Kotimaassa miesten SM-mitalien lisäksi voitin kerran A-nuorten SM-kultaa ja olin kahdesti toinen. Ulkomailtakin alkoi mitaleja tulla ja tärkeimpinä niistä Varsovan Judo Openin kaksi pronssia ja Ruotsin nuorten maailman cupin pronssi. A-nuorten mitalisaaliin kruunasi vielä viimeisenä vuotena miesten Finlandia Cupin ja A-nuorten Samurai Cupin kokonaiskilpailujen voitot. Suoritin myös mustan vyön A-juniori aikana ollessani 17-vuotias ja myöhemmin ryhdyimme Jyrkin kanssa seuran graduojiksi.

Lukion jälkeen pääsin suorittamaan varusmiespalvelusta Lahden urheilukouluun. Seillä harjoittelupuitteet olivat erinomaiset ja judoleirivuorokausia kertyi huomattavasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Armeija aikana treenasin hyvin paljon ja kovaa. Armeijan tuoma rasitus yhdistettynä koviin treeneihin näkyi välillä kilpailuissa herkkyyden puuttumisena, mutta kehitystä kuitenkin tapahtui. Armeijan aikana kävin mittaamassa tasoani myös muutamassa miesten maailman cupissa, mutta vastus oli vielä liian kova. Armeijan jälkeen aloitin opintoni Aalto-yliopistossa konetekniikan tutkinto-ohjelmassa, johon olin päässyt sisään jo ennen armeijaa.

Nykyään jatkan harjoittelua ja kilpailemista judossa. Opiskelut ja työt vaativat kuitenkin paljon aikaa ja siksi harjoittelua täytyy suunnitella entistä tarkemmin. Motivaationi on edelleen korkealla ja haluan jatkaa kilpailemista, vaikka en pystykään nykyään harjoittelemaan yhtä täyspäiväisesti kuin ennen. Viime kesänä pääsin edustamaan Suomea Universiadeihin, jotka järjestettiin Kiinassa. Sieltä ei tällä kertaa tullut mitalia, mutta kokemus oli ainutlaatuinen. Universiadeissa oli lähes 10 000 urheilijaa 150 eri maasta ja se onkin maailman toiseksi suurin urheilutapahtuma heti kesäolympialaisten jälkeen. Tavoitteenani on jatkaa harjoittelua niin kauan kun se on hauskaa ja saada vielä lisää mitaleja kotimaasta sekä ulkomailta.

Petja Lindström 29.2.2012